Välillä tuntuu siltä, että mitä vähemmän ajattelee genetiikkaa, rodun säilymistä, terveyttä saatikka luonnetta niin sitä helpommalla pääsee. Ensimmäistäkään pentuetta en ole vielä saanut kasvatettua ja tätä menoa en varmaan koskaan löydä urosta tuolle nuorimmalle.

Ensimmäinen ajatus oli käyttää omaa urosta, mutta sillä todettiin puolitoista vuotta sitten kaihi. Pitkään mietinnässä ollut uros piti hylätä kun sen isällä todettiin kaihi. Nyt sovitun uroksen siskolla on todettu "tulkinnanvarainen ei perinnöllinen harmaakaihi". Lisäksi yksi uros jota olin aikaisemmin miettinyt on myös saanut saman tuomion.

Kuka minut on kironnut? Uskallanko oikeasti ikinä ottaa enää koiraa keneltäkään, sillä selvästi näyttää kaihi puhkeavan jos minä olen koirasta jalostusmielessä kiinnostunut! Uskaltaako toisaalta kukaan myydä minulle koiraa (sijoittamisesta nyt puhumattakaan)?

Valhe-emävalhe-tilasto. Siitähän tässä on kyse. Lisäksi suurin osa kannasta on niin nuorta, etteivät ne vielä ole ehtineet sairastua kaihiin. Tottakai minua eniten kiinnostavista suvuista löytyy kaihia koska ne suvut ovat tutkitumpia ja koirat vanhempia. Välillä ei vaan tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.

Hakusessa siis kivansukuinen silmiltään terve vähintään 6-vuotias uros. Mielellään ilman narttuni rakennevirheitä. Ja niitä potentiaalisia uroksiahan on ihan jonoksi asti... NOT!