Tuo ihmeellisen kirkas ja kuumottava valoilmiö sai minut ihan sekaisin. Istuin varmaan tunnin porukoitten takapihalla, ensin ihmetellen miten lapsuudessa aina niin hontelo koivu oli kasvanut kuin salaa lähes neljämetriseksi, sitten havahtuen sirkkojen siritykseen. Päätin nähdä nuo kuuman iltapäivän konserttia soittavat pienet hyönteiset.

Kumarruin tutkimaan nurmikkoa, joka yleissilmäyksellä näyttää lähes elottomalta ja suoraan sanottuna tylsältä. Nurmikon seasta löytyi kuitenkin vaikka mitä kummallista! Tiesitkö, että jotkut toukat uskaltautuvat koteloitumaan pihanurmelle ja ilmiselvästi selviävät ruohonleikkurista. Näin monta jo hylättyä koteloa sekä yhden vielä tiiviisti suljetun. Yritin ajatuksen voimalla saada korentoa kuoriutumaan, tuloksetta.

Nurmikolla kasvaa näin heinäkuun lopulla lähinnä ns. nurmea eli saroja, valkoapila on vallannut paikan voikukilta ja piharatamo puskee lehtiään esiin. Ihmettelin lajien vähäisyyttä ja mietin missä syysmaitiainen on. No siinähän se, suoraan allani! Kun olin huomannut ensimmäisen syysmaitiaisen vielä aukeamattoman kukinnon, tuntui kuin piha olisi täyttynyt niistä. Viikon päästä piha on keltaisenaan. Tai siis olisi, sillä ruohonleikkuri tulee katkaisemaan niiden kaulat ennen kukkimista.

Pensasaita ja etenkin sen takana oleva niittykaistale suorastaan kuhisevat elämää. Silkkaa laiskuuttani istuin leikatulla nurmella ja törmäsin mielenkiintoiseen ja erittäin yllätykselliseen näkymään. Ehkei elämässä tarvitsekaan aina tehdä ja osallistua, ihan vain istumalla paikallaan ja antamalla elämän tulla lähelle voi löytää jotain uutta. :)