Tuulet jo puhaltaa, mutta myräkkä on vasta tuloillaan. Tämän viikon aikana on pakattava ja sitten onkin muutto. Kaikki sekaisin, ei rutiineja, ei mitään systeemiä. Odotan oikeasti innolla sitä kaaosta. Puhalla, pyöritä, sotke ja laita kaikki päälaelleen!

Olen jo kyllästynyt tähän hyvään olotilaan. Haluan takaisin pohjalle, melankolisiin mietteisiin ja siitä kumpuaviin oivalluksiin. Aivan oikein on Julia Cameron varoitellut viikon 3 tunnekuohuista, tänäänkin on käyty läpi viha, tyhjyys, innostus, epäilys, järjetön luottamus kaikkeen, suru ja nyt taas tyhjyys. Aika paljon vahvoja tunteita lyhyelle päivälle...

Erehdyin nousemaan yläpuolelle ja luulemaan asioita. En huomannut paljastavani liikaa itsestäni ja tästä keskeneräisestä prosessista. Ehkä osittain tulin myös surulliseksi sinun puolestasi, tosin selvästikään aika ei ole vielä kypsä puheille lukkiutuneesta taiteilijasta. Ethän sinä oikeasti halua tehdä mitään sellaista, ei sinulla ole paloa eikä kiinnostusta. Peilasin liikaa itseäni ja nyt vain toivon ettet huomannut.

Aivan kuten minä en huomannut kun kuiskasit korvaani "kulta"...