Ajattele positiivisesti. Keskity elämäsi hyviin asioihin. Älä vello menneissä murheissa ja keskity liikaa itseesi. Suuntaa katseesi ulos.

Noh, yritetään. Yleisten standardien mukaisesti elämäni hyviä asioita ovat:

- Poikani. Pari läheistä ystävää yrittää kovasti raskautua, joten poikani on auttamattomasti ja vääjäämättä siunaus ja suunnaton voimavara. Ei siis taakka, rasite, ahdistavin elementti elämässäni kuten olen tyhmyyksissäni itselleni uskotellut.

- Läheiset suhteet perheeseen. He ovat niin henkisenä kuin taloudellisenakin tukena, rakastavasti kannustavat minua eteenpäin. Auttavat minua kun en muista/ huomaa/ ymmärrä perusasioita ja tukevat itsenäistymistäni jättämällä minut yksin vain kun kipeimmin tarvitsen apua. Muistavat myös kertoa muille mokailuistani ja siten auttavat oikean ja rehellisen kuvan antamisessa. Ei ihmisten sovi luulla, että olisin järkevä nuori ihminen, kun olen nyt elämäni sössinyt ja koulutkin on edelleen käymättä! Ei se varmasti ikinä valmistu!

- Mies(ystävä). Keskusteluja, läheisyyttä ja sitä itseään. Sivuvaikutuksina levottomuutta, unettomuutta ja ahdistusta. Kun seksi kerran sujuu niin hyvin, ei varmaan haittaa vaikka sen jälkeiset hempeilyt iskee lukkotilan päälle?

- Ystävät. Ihanat rakkaat ihmiset, jotka joko asuvat kaukana tai vain juoksisivat karkuun jos näkisivät sieluni synkkiin syövereihin. Tai sekä että. Ehkä turhaa jossittelua miettiä kuinka moni hylkäisi minut jos oikeasti jättäisin poikani muille.

- Terveys. Onhan sitä jonkin verran, vielä. Jos ei mielenterveydestä puhuta, asiat on varmaan ihan mallillaan. Tosin pitkittynyt nuha ja välillä katoava ääni viittaavat a) poskiontelun tulehdukseen b) homeen aiheuttamaan oireiluun c) kurkunpään syöpään. Veikkaamme Kanadaa...

Positiiviseksi voisin myös listata kroppani, mutta lenkkeilyn epäsäännöllisyys haittaa hiomista. Painokin seilaa, eikä yhtenä päivänä miellyttänyt luku enää tunnu riittävältä jos se on edes hetkeksi alitettu. Alunperin asetetusta alarajastakin on jollain kierolla tavalla tullut tavoite. Ei kovin vahvasti mene silläkään saralla...

Mutta hei! Maailma on avoinna edessäni ja mahdollisuuksia täynnä! Ei muuta kuin hymy naamalle ja innolla kohti uusia seikkailuja! Jee.