Olen taas tietoyhteiskunnan aktiivinen jäsen, yötä myöden surffailen ympäri nettiä. Tosin valvoa osaan ilman tietokonettakin. Valvomisessa kun vauhtiin pääsee ei päivärytmissä ole enää mitään tolkkua. Etenkin nyt kun poika on hoidossa eikä kukaan vaadi minulta aamulla huomiota ja aamiaista.

Tänään aloitin päiväni reippaan katkerilla itsesäälin kyynelillä. Räkäisen parkumisen päälle oli pakko nukkua vielä pari tuntia ennen kaupungille siirtymistä. Haahuilin vieläkin epätoivoisissa tunnelmissa kohti Kelaa varmana siitä, etten saa asumistukea kun en ole ajoissa palauttanut lomaketta. Päivä kääntyikin yllättävään nousuun kun mukava Kelan "täti" kertoi tuen olevan jo maksussa ja asian talonkirjanotetta vaille kunnossa. Matkalla olin jo ehtinyt kirota itseni, aikataulut, masennuksen aiheuttamat rajoitteet ja byrokratian yhdessä kimpussa alimpaan helvettiin. Turhaan näemmä.

Suuntasin seuraavaksi kirjastoon etsimään jotain kirjaa läheisriippuvuudesta. Ei sillä että itse kokisin olevani läheisriippuvainen, mutta ehkä se voisi selittää äitini käytöstä. Mukaan tarttui muutama muukin kirja kärsimyksestä (C.G. Jung), parisuhteesta (Kirschner) ja sen sellaisesta. Psykiatria ja psykologia ovat filosofian lisäksi sellaisia kirjahyllyjä, etten ikinä voisi uskoa mitä löytöjä teen. Tällä kertaa kirja nimeltä Hullu äiti, joka tosin käsittelee laajemminkin hulluutta kuin vain äitiyden näkökulmasta.

Voisi luulla että tällainen kirjapino olisi omiaan hautaamaan kaiken muun alleen, mutta toisin kävi. Siivosin, pesin lakanapyykkiä, tiskasin, purin joululahjakasseja, raapustelin parit runoni seinälle ja maalasin. Kyllä, minä otin juuri ostetut öljyvärit esille ja maalasin verisen maiseman yksinäisen puun pohjan. Puu oli pakko hahmotella kesken kirjan lukemisen kun kuva oli suorastaan pakottavan voimakas. Puoli tuntia myöhemmin huidoin vimmatusti siveltimillä kangasta ja säntäsin seuraavassa hetkessä laittamaan kameraan filmiä. Ilmeisesti aamun kyynelten mukana liukeni jokin lukko.

Maalaus elää jo nyt omaa elämäänsä. Tuon oli tarkoitus olla pohja, mutten ainakaan vielä uskalla ajatellakaan maalaavani päälle. Tuo pitää saada talteen, ehkä jätän sen ihan rauhaan ja aloitan kirjaimellisesti puhtaalta pohjalta. Huomenna pitääkin hakea varuille pari pohjaa lisää kun ei näistä inspiraatioista tiedä. Jos ne näin vahvasti linkittyvät pahaan oloon ja tuskallisiin oivalluksiin niin pohjia pitää ostaa kymmenkunta...