Päätin vetäistä kalsarikännit. Projekti on vielä käynnissä, kirjoitan pahimmat ahistukset alta pois.

[Klo 0:09] Paitsi että en ehtinytkään. Onneksi oli puudutusta niin jaksoin tyhjänpäiväisen maratonpuhelun läpi. Lopuksi äänensävyni muuttui niin kylmäkiskoiseksi, että hämmennyit. Sain sanottua suoraan etten saa puheluista yhtä paljon kuin sinä. Ei näin vähillä energioilla oikeasti jaksa tukea toista, vaikket ehkä edes ymmärrä vaativasi tukea jos keskustellaan yleisesti hevosjalostuksesta ja ylevistä ajatuksista.

Nyt meinaan oksentaa. En suinkaan juomien vuoksi vaan uskallukseni takia. Sanoin sinulle että nyt riittää. Se olisi pitänyt sanoa jo aikoja sitten, heti kun soitit "viimeisimmästä episodista" alkaneen kuukauden tauon jälkeen. En ollut valmis vielä puheluin! En ole sitä vieläkään. Enkä tiedä olenko koskaan enää valmis, sillä vakuutteluistasi huolimatta en jaksa uskoa pohjalta lähtevään uuteen nousuun.

Millä saan sinut ajettua pois?